Kiitos joulukalenteriin osallistuneille ja sitä seuranneille!

Eläinlääkäriasema Kattia Kanssa -joulukalenterin pörröisistä eläintovereista tykättiin lähes 650 kertaa. Kiitos teille kaikille kalenterin tekemiseen osallistuneille sekä kalenteria
seuranneille! Erityiset rapsutukset vielä 24 kalenteritähdellemme.

Kattia Kanssa on suorittanut osallistuneiden kesken arvonnan. Arpa suosi Essi Mustamäkeä, joka lähetti kuvan ja tarinan Late-koirastaan. Kuva julkaistiin luukussa 2. Palkinnoksi voittaja saa koiran aktivointiruokakupin sekä puruluupaketin. Onnea Essi ja Late!

Jos osa kalenteriluukuista jäi näkemättä, tässä alla kuvat ja tarinat vielä koosteena. Nautitaan lemmikkiemme seurasta!

Luukusta 1 kurkistavat Martti ja Vieno, pelastetut kissat. Heidän iästään ei ole tarkkaa tietoa, mutta tärkeintä on, että he pääsivät hyvään kotiin Mervi Hyytiäiselle. Vieno on haaveilija ja rauhallinen kisu, Martti puolestaan pieni riiviö, joka rakastaa ruokaa.

Hei, joulukalenterin luukusta numero kaksi kurkkaan minä, skyenterrieri Late. Vietän syntymäpäivääni vielä tässä kuussa, täytän 12.12.2019 6 vuotta. Tykkään leikkiä varsinkin silloin kun on paljon lunta, vaikka minulla tälläiset tappijalat onkin. Tykkään myös aiheuttaa hämmennystä, jos ollaan menossa lenkille ja jos jostakin kumman syystä me kaikki lähdetään, niin silloin hyppään mielummin isännän mönkijän tai moottorikelkan kyytiin, saakoot emäntä tarpoa hangessa ihan yksin. Ohikulkijat saattavat katsoa kaksi kertaa ja alkaa nauramaan. Asutaan näiden kylähullujen kanssa omakotitalossa, jossa on paljon tilaa mun kaikille leluille. Hyvää joulua toivottaa Late kaikenkarvaisille ja karvattomille tovereille. (Tarinan kertoi Essi Mustamäki)

Karavaanarikoirat, tassut pystyyn! Luukusta kolme kurkistan minä, pitkin Suomea kesäisin vaunulla isäntäni ja emäntäni kanssa seikkaileva sekarotuinen tyttö Feltsu. Olen 9 vuotta vanha. Matkailun lisäksi tykkään uida kesäisin ja leikkiä lumessa talvisin. Myös kävelylenkit ovat suosikkejani. Mukavaa tiistai-iltaa sinulle! (Kuvan lähetti Sanna Nikara)

Kiekuvat joulukuun neljännen päivän terveiset lähettää Raivo-Jooseppi! Kun lumi tuli maahan ja pakkanen alkoi purra muhkeita helttojani, oli aika siirtyä talviasuttavaan sisätilaan. Tämä tiesi henkilökunnalleni suojavarustuksen päivitystä, sillä olen oppinut muutaman uuden potkun sekä hyökkäystaktiikan ahkeralla harjoittelulla. Olen saanut myös lisää kanarouvia itselleni, joten roisin rakastajan ja suojelijan työtä minulla riittää kiireeksi asti. Pidän erityisesti tummista tytöistä, siksipä yksi nuorista rouvistani on pikimusta ihan luita ja sisäelimiä myöten. Olen kuullut puhuttavan, että tontut kurkkivat jo ikkunoista ja joulupukki on saapumassa pian kilttien kukkojen luokse. Sen kunniaksi lupaan ylläpitää hyvää joulumieltä ainakin muutaman päivän. Sulosointujani on parasta alkaa laulaa järjestelmällisesti yötä päivää, jotta Petteri varmasti osaa suunnistaa oikean kanalan ovelle. Sen jälkeen katsotaan, kuinka pukille käy – ilman lahjoja on turha edes yrittää sisälle. Loppuun vielä muutama maininta ruuasta. Coq au vin ei ole tänäkään jouluna listalla, sen olen selväksi tehnyt. Kelvollista ja rivakkaa palvelusväkeä on kovin vaikea löytää nykypäivänä, mutta uskon herkullisen jouluaterian valmistuksen onnistuvan joulusiivouksen lomassa. Toiveikkain terveisin, Raivo-Jooseppi. (Kuvan ja tarinan lähetti Monica Hautaniemi)

Luukkuun viisi ehti ja malttoi juuri ja juuri pysähtyä kuusivuotias karkeakarvainen kettuterrieri Väinö, moi! Olen yliaktiivinen vipeltäjä, ja nenäni on kulunut päivittäisestä koripallopelistä. Suostun syömään ruokani ainoastaan ruokapöydässä, olenhan yksi ihmisistä. Omistajani yrittävät vihjailla, että vain kuvittelen niin, mutta he ovat väärässä ja minä oikeassa. Olen ollut viime aikoina surullinen, sillä veljeni Eemeli kuoli vuosi sitten heinäkuussa. Hakeudun monesti Eemelin petiin nukkumaan. Se lohduttaa. Surullisista asioista huolimatta iloista joulukuuta sinulle! Toivoo: Väinö. (Kuvan lähetti Heidi Antila)

Luukussa kuusi koreilen minä, 7,5-vuotias labradoripoika Reetu. Olen hurmaava ja herkkä isäkoira, ja oikein sopiva mannekiini itsenäisyyspäivän joulukalenterin luukkuun, sillä olen täysin suomalaistunut sen jälkeen, kun minut tuotiin pentuna Englannista Suomeen. Lempipuuhaani on nukkuminen, jota suosittelen myös sinulle näin pyhäpäivänä. Minä makoilen mieluiten omalla sohvalla, joita on tosin useampi räjähtänyt erinäisistä syistä. Rakastan kukkia, ruokaa, uimista... kaikkea! (Kuvan lähetti Sirpa Kaski)

Luukussa seitsemän sulkiaan suoristaa Birgitta, 4-vuotias orpington-rotuinen kana. Päiväni koostuvat näin talviaikaan syömisestä, munimisesta, kylpemisestä sekä tietysti nukkumisesta. Olen kanaksi melko suuri, joten en mielelläni kiipeä orrelle muiden kanalan asukkaiden seuraan, vaan nukun lattialla. Kesäaikaan auringossa pötköttely ja ötököiden pyydystäminen on minusta mukavaa puuhaa. Hyvää joulukuun jatkoa kaikille kanoille ja kukoille, pidetään koivet maan kamaralla! (Kuvan lähetti Taija Heinänen)

Joulukalenterin kahdeksannen luukun sankariksi pääsin minä, lyhytkarvainen saksanseisoja Kotalan Cenna, tervehdys vaan! Olen pian kaksivuotias. Syksyni meni metsäkanalinnun metsästyksen merkeissä. Omistajani mukaan tämä nuori neiti alkoi toimia ihan mukavasti, sillä ekat linnut päästiin pudottamaan ja paistia maistelemaan. Kokeissa myös pyörähdettiin ja sieltä nappasin nuorten luokan ykkössijan. Saa taputtaa! (Kuvan lähetti Elina Ahonen)

Se on moro luukusta 9! Olen Sisu, aktiivinen agilityn harrastaja, ja siihen lajiin meillä Saarijärvellä onkin hyvät puitteet. Nautin metsälenkeistä kavereiden kanssa sekä perheen kanssa vietetystä ajasta. Liikunnallista ja reipasta viikkoa sinullekin! (Kuvan lähetti Reetta Rutanen)

Keväällä syntynyt shetlanninponivarsa Helmi täällä luukussa 10, hei! Rakastan juoksemista, kepposten tekemistä ja ihmisten viihdyttämistä. Olen oikea sylikissa, enkä aina ymmärrä olevani nelijalkainen poni. Olen emäni Mimmin toinen jälkeläinen. Äitini ei olekaan kuka tahansa tamma, vaan muun muassa ponikuningattareksi ja Suomen mestariksi edennyt poni. Siinä missä äitini on rauhallinen ja viisas poni, minun sanotaan olevan eloisa ja reipas tammavarsa, jolla on aina tukka pystyssä. Pitäisiköhän varata aika ponikampaajalle? (Kuva: Ukko Juntunen, kuvan lähetti: Viivi Mattinen)

Aika söpö 11. luukku tässä joulukalenterissa, vai mitä? Olen Kielo, 7-vuotias länsigöötanmaanpystykorva. Rodulle tyypillisesti olen äänekäs, eloisa ja erittäin ihmisrakas. Lempipaikkani on Saarijärvellä Runebergin puisto, johon minun pitää päästä joka aamu tarkistamaan jäniksenpapanatilanne. Lenkillä tervehdin kaikki vastaantulijat, ja se onkin lenkkini kohokohta, jos joku haluaa jutella kanssani. Tavataan ja höpistään lenkkipoluilla! (Kuvan lähetti Eveliina Etelätalo)

Luukussa 12 tepastelen minä, leopardigekko Lulu. Olen 6-vuotias tyttö ja tykkään leikkiä sekä syödä jauhomatoja. Olen 9-vuotiaan Kiira Mäntysen lemmikki. (Kuvan lähetti Kiira Mäntynen)

Luukussa 13 esiintyy Hessu, 10 kuukauden ikäinen paimenkoiramix. Olen oikea Hessu Hopo. Vähän hölmöläinen, mutta rakastan vilpittömästi kaikkea ja kaikkia. En kuulemma aina ymmärrä omaa kokoani, kun singahdan rakkaiden ihmisteni syliin – tai varpaille. Saattaahan se olla, että 32 kiloa pikkuisen painaa. Parasta minusta on kavereiden kanssa leikkiminen ja pitkät metsälenkit vapaana. Silloin pistän turbovaihteen päälle, uskotteko? Hyvää joulun odotusta! (Kuva Emilia Leppämäki)

Olen Alli ja aina valmis pieneen jäynäntekoon! Olen ilmeikäs bostoninterrieri ja naamastani toden totta näkee, jos joku ei miellytä. Hypin ja taiteilen ketterästi kotona sohvien selkänojille, koska tähän aikaan vuodesta ei ulkoliikunta kiinnosta. Seitinohuita korviani palelee ja silmiini tuulee. Minulla ei ole alusvillaa, mikä lämmittäisi. Tiedättekö tunteen? Katsellaan tota lenkkeilyä sitten keväämmällä. Kunnon päiväunet ovat kaltaiselleni ikäneidolle välillä tarpeen. Silloin käperryn kaikista lämpimimpään paikkaan. Hyvää joulukuun 14:ttä muille vilukissoille - ja -koirille! (Kuva Jaana Lappalainen)

Moi, 15:nnessä luukussa olen minä, 5-vuotias Beagleneiti Nuka. Olen kaikkien mielestä älyttömän symppis, ja mun lempiharrastuksiini kuuluu syöminen ja saunominen. Rakastan erityisesti grillattua kanaa, mutta porukat pistivät mut dieetille. Eivätkä he millään ymmärrä, vaikka kuinka yritän sanoa, että sitä jaksaa paljon paremmin laihduttaa, kun ottaa palasta välillä. Olkoonkin niin, että olen pullea, mutta sitäkin kovempi ajamaan jänistä ja kuntoilemaan yhdessä perheeni kanssa. Joulussa pidän erityisesti kink.. eiku rapisevista ja vinkuvista paketeista. Maltetaan vielä odottaa 9 yötä! (Kuva Miia Manninen)

Miau! 16:nnessa luukussa söpöilee 13-viikkoinen pitkäkarvainen maatiaiskissanpentu Minni. Olen seuraa ja rapsutuksia rakastava kaveri, jonka lempipuuhaa on yöllä purra ihmisiä varpaista tai muuten vaan pomppia sängyssä huvin ja urheilun vuoksi, ettei isäntäväki saa nukuttua. Parasta olisi kiipeillä pitkin seiniä ja verhoja ja popsia jouluvalot parempiin suihin, mutta ymmärrän isäntäväkeäni siinä, että johonkin ne rajat on yritettävä vetää. Vanhemmalla iällä minulta toivotaan hiirien loitolla pitämistä yhdessä toisen kissan kanssa. (Kuva Emilia Leppämäki)

Luukussa 17 onkin tällainen pehmoinen paketti, 9-vuotias kääpiövillakoira Rymy. Olen erikoistunut pehmolelujen tuhoamiseen ja pehmeimpien makuupaikkojen löytämiseen. Olen itsekin aika pehmo, koska rakastan haleja ja kainalossa makoilua. Löytyy minusta toki myös jämäkämpi puoli, sillä olen varsinainen korttelipoliisi ja pidän huolen siitä, ettei kukaan tule huomaamattani pihaan. Olen varma siitä, että minulla on kuninkaallisia sukujuuria, koska minulla on hieno kihara turkki, syön vain parasta ruokaa ja edellytän palvelusväeltäni nopeaa ja ensiluokkaista palvelua. Mukavaa joulun odotusta kaikille! (Kuva Laura Wallenius)

Moi, kenelle maistuisi pieni jouluviikon lepo? Mulle ainakin! Luukussa 18 olen minä, 3-vuotias Rico. Olen valkoinen länsiylänmaanterrieri. Osaan olla omapäinen ja näytän tunteeni avoimesti, mutta olen äärettömän kiltti, tykkään kaikista ja olen todella rauhallinen. Minulla on paljon koirakamuja, mutta eniten tykkään leikkiä itsekseni ja rakastan sitä kun saan nukkua isännän sylissä. (Kuva Pauliina Raitonen)

Luukussa 19 sinua tuijotan minä – tai siis Mini. Olen nimeni mukaisesti pieni, mutta jo mullikkana olin porukan johtaja ja posmensin muita ruokintapaikalla. Olen siinäkin mielessä erityisen hyvä, että lypsän pieneen kokooni nähden paljon maitoa, noin 50 kiloa joka päivä. Olen sympaattinen ja aika hauskan näköinen, vai mitä? (Aino Kankaanpää, kuvan ottanut Emilia)

Bäää luukusta 20! Olen texel-uuhi Minttu ja syntynyt keväällä 2019. Kesäni vietin laitumella oman mammani ja muiden lampaiden kanssa. Syksyn saapuessa siirryimme asustamaan lampolaan. Kuivilla olkipahnoilla on ihana nukkua ja syödä ruokintapöydästä rehua päivät pitkät. Pääsemme myös talvella ulos, jos haluamme. Ensi keväänä toivon saavani omia karitsoita. Hyvää joulun odotusta, enää 4 yötä!

Heips! Luukussa 21 olen minä, maailman kiltein kultainennoutaja Luca. Täytin syksyllä neljä vuotta ja tulin Saarijärven-perheeseeni 3-vuotiaana kodinvaihtajana. Rakastan kaikkia ihmisiä, varsinkin lapsia. Tykkään myös muista koirista, mutta pienriistaa pidän suupaloina. Minulla on hyvät käytöstavat, kuten asiaan kuuluu, mutta omistajieni mukaan en saisi innostuessani hyppiä niin paljon. Rakastan vapaana juoksemista, kepin hakemista ja kesäisin uimista. Haluaisin aina päästä perheenjäsenieni mukaan, ja tykkäänkin matkustaa autossa. Kynsienleikkuu ja korvien putsaaminen on tyhmintä, mutta ei puhuta nyt niistä, kun on ihanat jouluvapaat edessä. Hyvää aatonaattoa! (Helena Lammi)

Luukkuun 22 toivottiin edustava kuva minulta, Laukalta. Olen emäntäni silmäterä, sillä lypsän tasaisen mukavasti pitkän lypsykauden. Tiedän oman nimeni, ja huomautin vasikkana asiasta, kun joku kirjoitti korvamerkkiini nimekseni Loikka. Mielenosoituksellisesti revin koko korvamerkin pois. Tilanteesta jäi korvaani muistoksi pieni lovi, mutta oppivathan kirjoittamaan oikein. Nyt uuden vuoden kynnyksellä toivon meille kaikille hyvää uutta vuotta ja vain vähän tällaisia dramaattisia tapahtumia! (Kuva Aino Kankaanpää)

Mikä toisikaan joulumielen paremmin kuin rekiretki kauniissa lumisessa luonnossa? Luukussa 23 rekiretkelle olen lähdössä minä, suomenhevosruuna Korpivelho eli Veijo. Asun Santunmäessä hevostilalla Onnenlaaksossa. Iiiiiiihanaa aatonaattoa kaikille meille karvaisille ja karvattomille ystäville. Nautitaan joulun tunnelmasta! (Kuva Maru Kuusela)

Hei, olen Pakkasharjun Mörkö, 5-vuotias valkoinenpaimenkoira uros. Päivittäisiin tehtäviini kuuluu ihmisten herättäminen ja nukuttaminen, ihmisten ulkoiluttaminen ja taiteen työnjohtotehtävät. Koulusta kotiin palaavat lapset vastaanotan aina yhtä sydämellisesti. Tykkään kaikista ihmisistä, erityisesti pienistä ihmisistä. Tärkein asia minulle on pallo, ruoka ei niinkään. Minä sain kunnian toivottaa Kattia kanssa -joulukalenterin seuraajille oikein rauhallista joulua, joten oikein rauhallista ja onnellista joulua juuri sinulle! (Liina ja Samuli Heimonen)

Norjan tapahtumat muistuttavat rokotusten tärkeydestä

Hiljattain uutisoitiin, että Norjassa kuoli yli 20 koiraa tuntemattomaan tautiin. Kennelliitto ja Ruokavirasto antoivat
varoituksia Suomeenkin: suomalaisia koiria ei suositeltu vietäväksi Norjaan ja norjalaiset koirat eivät saaneet osallistua
Suomessa koiratapahtumiin. Taudin alkuperää ei saatu selvitettyä, mutta
sittemmin kiellot kumottiin. Norjassa havaituilla veriripulitapauksilla ei ollut yhteyttä toisiinsa, eikä vastaavia kuolemia havaittu Suomessa.

Kattia Kanssa -eläinlääkäriaseman eläinlääkäri Anna Pasanen ei halua lietsoa pelkoa, mutta hän huomauttaa, että Norjan tapaus on tärkeä muistutus siitä, ettei Suomen hyvä tilanne tarttuvien eläintautien osalta ole itsestään selvää. – On tärkeää huolehtia, että koirien ja kissojen rokotukset ovat kunnossa, ja eläinten kanssa matkustaessa on syytä noudattaa
huolellisesti madotus- ja rokotussääntöjä, hän sanoo.

Rokotuksilla ehkäistään koirille ja kissoille vaarallisten sairauksien esiintymistä. Tarpeeksi laajalla rokotuskattavuudella voidaan vastustaa myös kansallisesti vaarallisten sairauksien leviämistä Suomeen.

Koirille ja ulkona liikkuville kissoilla pitää antaa rabiesrokotus eli vesikauhua vastaan pureva rokote. Se annetaan normaalisti ensimmäisen kerran noin 16-viikkoiselle pennulle ja
uudestaan eläimen täytettyä vuoden. Tehosterokotus annetaan kolmen vuoden välein. Lisäksi koirille annetaan rokotus sekä sen jälkeen säännöllisesti tehosteet penikkatautia, maksatulehdusta ja parvoripulia vastaan.

Kissoille suositellaan rokotteita kissaruttoa ja kissanuhaa vastaan. Ensimmäinen rokotus annetaan normaalisti 12-viikkoisena, tehosterokote 16-viikkoisena ja vuoden ikäisenä sekä sen jälkeen 1–3 vuoden välein.

Matkustelevien ja näyttelyihin osallistuvien lemmikkien rokotussuositukset saattavat olla erilaisia.

Villakoira Koru, 11 vuotta, sai Kattia Kanssa -eläinlääkäriasemalla sekä rabies että nelosrokotustehosteet. Rokotusajat olivat päässeet venymään hieman pitkäksi, mutta eläinlääkäri Noora Jantunen lohdutti, että kun kyse on kotikoirasta, rokotteen antaminen ei ole ihan päivän päälle. "Tärkeintä on, että asia hoidetaan kuntoon säännöllisesti niin kuin nytkin tehtiin. Korulla saattaa hetken aikaa rapsututtaa tästä kohdasta", Jantunen näytti pistoskohtaa, ja päästi iloisen ja hyvinvoivan koiran omistajansa luokse ja kotia kohti.

Rompelle terveen paperit

Silkkiterrieri Rompe, 8 vuotta, saa terveen paperit eläinlääkäri Noora Jantuselta. ”Hammaskivi kannattaa käydä poistattamassa puolen vuoden sisällä, sillä sitä on kertynyt etenkin kulmahampaisiin. Muuten hampaat näyttävät hyväkuntoisilta, joten poistoja tuskin tarvitsee tehdä. Rompe on kokonaisuudessaan terve ja hyvävointinen koira.”

Sanat ovat mieluista kuultavaa Kaarina Mieskoselle, joka on omistanut Rompen vasta muutaman viikon ajan. Rompe on kodinvaihtaja, ja hänen onnekseen koti löytyi läheltä vanhaa kotia – koiria rakastavalta naiselta, jonka sydämessä oli juuri rompenkokoinen paikka. ”Lapseni sanoivat minulle, että pentua et ota ja sattumalta sain tietää, että tällainen koira olisi uutta kotia vailla. Kaikki on mennyt hienosti, tämä on aivan ihana koira ja tuntuu, että hän on kotiutunut hyvin. Rompe tulee pyytämään, kun on aika lähteä lenkille ja tuo minulle lelujaan, kun haluaa, että heitän niitä hänelle.”

Kaarina varasi koiralleen yleisen terveystarkastuksen Kattia Kanssa -eläinlääkäriasemalta, sillä hän halusi olla täysin tietoinen uuden perheenjäsenensä terveydentilasta. Samalla Rompe sai päivityksen rokotuksiin sekä mikrosirun niskaansa. Yhdellä käynnillä hoitui monta tärkeää asiaa, ja nyt Rompe ja Kaarina voivat jatkaa yhteiseloaan hyvillä mielin.

Touko-kesäkuun kampanja: terveystarkastuksessa käyneelle kesäapteekki kaupan päälle

Koiran kipukynnys on korkea, ja joskus perussairaudet huomataan vasta, kun tilanne on jo pitkittynyt. Jotta näin ei kävisi, Kattia Kanssa -eläinlääkäriasema toivottaa lemmikit tervetulleiksi vastaanotolle silloinkin, kun mikään ei ole vielä huonosti. Terveystarkastuskäynnillä kartoitetaan koiran/kissan terveystilanne, kuunnellaan sydän- ja hengitysäänet sekä tarkastellaan hampaiden ja korvien tilanne. Tarkastukseen sisältyy verinäyte, jolla tutkitaan perusveriarvot. Touko-kesäkuun etuna terveystarkastuksessa käyneet saavat mukaansa kesäapteekin, joka sisältää sidetarpeita, kuumemittarin, punkkipihdit ja puruluita.

Varaa omalle koirallesi/kissallesi terveystarkastus nyt edulliseen 70 euron hintaan, puh. 044 977 0029 (ma klo 10–17, ti ja to klo 13–20) tai sähköpostitse anna.pasanen@kattiakanssa.fi.

Rymy saa punkkisuojan tabletista – miten sinä suojaat lemmikkisi?

Puutiaisia eli punkkeja on Suomessa lähes joka kolkassa, ei enää pelkästään vain rannikoilla. Määrä on lisääntynyt ja kanta vahvistunut. Punkki on aktiivinen jo neljän asteen lämpötilassa, joten oman koiran tai kissan punkkilääkitys kannattaa hoitaa pian kuntoon.

Monen lemmikinomistajan tavoin myös Laura Wallenius on pohtinut paljon punkkilääkitystä: mikä on lemmikilleni sopivin ja turvallisin vaihtoehto? Walleniuksen kääpiövillakoira Rymy suojattiin punkeilta aluksi valeluliuoksella, mutta 3–4 vuotta sitten Wallenius kuuli eläinlääkäri Anna Pasaselta tablettilääkityksestä ja on siitä saakka käyttänyt sitä. "Molemmat sopivat koirallemme hyvin, mutta tabletti on huomattavasti helppokäyttöisempi. Tottakai sitä miettii, että kun lääke tappaa punkit, niin onko se koiralle turvallinen. Mutta koska mitään oireita ei ole tullut ja punkit levittävät tauteja, olisi tyhmää ottaa riskejä", Laura miettii.

Suomessa borrelioosia tartuttaa noin 20 prosenttia ja puutiaisaivokuumetta noin 2 prosenttia punkeista.

Koirille ja kissoille on olemassa niskanahkaan laitettavia valeluliuoksia ja pantoja sekä koirille suun kautta annettava tabletti. Sopivaa lääkitystä miettiessä kannattaa pohtia, kuinka pitkää suojaa tarvitaan. Markkinoilla olevista lääkityksistä suoja on tavallisimmin yhdestä kolmeen kuukauteen.

Metsästävä koira saattaa tarvita tavallista laajemman loissuojan. Vedessä paljon läträävälle koiralle ei sen sijaan suositella pantaa tai valeluliuosta, sillä teho heikkenee vedessä ja lääkeaine voi olla vesieliöille myrkyllistä. Pantaa ei myöskään suositella lapsiperheen koirakaverille, joka nukkuu sängyssä.

Onko lemmikkisi punkkilääkitys vielä hoitamatta? Askarruttaako asia? Eläinlääkäriasema Kattia Kanssa -eläinlääkäri Noora Jantunen keskustelee asiasta mielellään kanssasi ja auttaa sinua valitsemaan lemmikillesi sopivan lääkkeen. Soita p. 044 977 0029 (ma klo 10–17, ti ja to klo 13–20).

Kattia Kanssa ja Rekku Rescue leikkaavat maatiaiskissoja yhteistyössä

Kattia Kanssa -eläinlääkäriasema on aloittanut eläinsuojeluyhdistys Rekku Rescuen kanssa yhteistyön. Yhdistys ja klinikka tarjoavat maatiaiskissojen omistajille mahdollisuuden leikkauttaa lemmikkikissa normaalia edullisemmin. Kissanomistaja maksaa kastraatiosta 40 euroa ja sterilisoinnista 60 euroa.

Onko sinulla leikkaamaton maatiaiskissa? Voit hakea leikkauskampanjaan mukaan, jos täytät seuraavat ehdot: kissasi painaa yli kaksi kiloa, pidät kissastasi hyvää huolta ja leikkaukseen tarvittava raha on vaikea järjestää esimerkiksi sairauden tai muuttuneen elämäntilanteen vuoksi.

Kampanja on voimassa toistaiseksi ja siihen voi hakea mukaan laittamalla sähköpostia osoitteeseen tarja@rekkurescue.com. Perustele hakemuksessasi avuntarpeesi sekä kerro puhelinnumerosi, kissasi nimi, sukupuoli ja ikä. Mainitse leikkauspaikkakunnaksi Saarijärvi, koska Rekku Rescuella on vastaavia kampanjoita myös muualla Suomessa. Kampanjaan valituille ilmoitetaan sähköpostitse.

Kissaan pistetään leikkauksen yhteydessä mikrosiru, joka rekisteröidään Kissaliittoon.

Kattia Kanssa -eläinlääkäriaseman omistaja Anna Pasanen kertoo, että kissan kastraatio ja sterilisointi rauhoittavat kissaa ja vähentävät sen halua karkailla. Lisäksi pentuna leikatun naaraskissan riski saada vanhempana nisäkasvaimia pienenee. ”Huolehtimalla maatiaiskissojemme leikkaamisesta, saamme vähennettyä pentueiden ja kodittomien kissojen määrää”, Pasanen muistuttaa.

Lue lisää Rekku Rescuen kampanjasta sekä eläinsuojeluyhdistyksen toiminnasta: https://rekkurescue.com/ajankohtaista/uusi-leikkauskampanja-saarijarvella/

Noora ja Monica leikkasivat ja auttoivat lukuisia kulkukissoja ja -koiria Gambiassa viikon matkallaan

Eläinlääkäriasema Kattia Kanssa eläinlääkäri Noora Jantunen ja klinikkaeläinhoitajaharjoittelija Monica Hautaniemi matkustivat maaliskuussa kohti Afrikan mannerta ja Gambiaa auttaakseen pieneläinten leikkauksissa. Naiset olivat Nooran opiskelukaverin Annin luona Kombo Veterinary Services -klinikalla viikon ajan avustamassa leikkauksissa ja muissa toimenpiteissä. Kommelluksiltakaan ei vältytty, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin.

Gambiassa eläinlääkintähuolto on vasta kehittymässä, eikä eläinlääkäreitä ole riittävästi varsinkaan pieneläinten hoitamiseen. Erilaisia lahjoitusvaroin organisoituja kampanjoita järjestetään säännöllisesti vapaana liikkuvien koirien ja kissojen lisääntymisen hallitsemiseksi, mutta eläinlääkärit näissäkin tapauksissa saapuvat ulkomailta. Myös tuotantoeläimille saatavat eläinlääkintäpalvelut ovat rajallisia, vaikka tarve on suuri työkäytössä olevien eläinten suuren määrän vuoksi.

Saarijärveläisen eläinlääkäriaseman Nooran ja Monican apu tuli siis tarpeeseen. Mukanaan he veivät paikallisille eläimille laukkukaupalla lahjoitustavaraa.

Tukikohtana toiminut Kombo Veterinary Services -klinikka on paikalliseen tasoon nähden hyvin varusteltu ja sieltä löytyy diagnostisista välineistä esimerkiksi röntgen ja ultraäänilaitteet. Klinikalla hoidetaan eläimiä ilman ajanvarausta aamulla ja iltapäivällä. Myös kotikäyntejä tehdään tarvittaessa. Klinikalla työskentelee suomalaisen Annin lisäksi klinikan belgialainen omistaja Bart.


Päivä 1: Huonon kirjoitus- ja lukutaidon vuoksi paikallisia lemmikinomistajia ohjeistettiin kasvotusten


Ensimmäisenä potilaana klinikalle saapui pieni, noinkuukauden ikäinen koiranpentu loisongelman vuoksi. Pennun ihossa oli useita infektoituneita haavoja ja ihon alle oli pesiytynyt pieniä toukkamaisia matoja. Anni kertoi niiden olevan mangokärpäsen toukkia, jotka ihon lävistettyään kehittyvät ihon alla ja aiheuttavat muun muassa ihotulehduksia. Reipas pentu sai loislääkkeen, toukat puristeltiin ihosta ja iho puhdistettiin bakteereja tappavalla puhdistusaineella. Anni ohjeisti omistajaa pennun hoitamisessa yleisesti. Koska kirjoitus- ja lukutaito on Gambiassa vähäistä, tulee kaikki eläimen hoidon kannalta tärkeät asiat käydä läpi vastaanottokäynnillä. Tietoa eläinten hoidosta ei ole yhtä helposti saatavilla kuin Suomessa.

Kun pentu oli hoidettu, hoitopöydälle pääsi tyttökoira, jolle tehtiin sterilisaatio. Munasarjojen poistamisella estetään hormonitoiminta ja juoksut. Kohdun poistolla varmistetaan, ettei koiralle pääse kehittymään märkäkohtua, vaikka hormonitoimintaa olisikin jostain syystä vielä jäljellä. Sterilisaatioleikkaukset tehtiin perinteisellä menetelmällä eli vatsaontelon avoleikkauksena. Tähystysleikkaukset eivät ole Gambiassa mahdollisia välineiden korkean hinnan vuoksi.

Klinikkapäivän päätteeksi Noora ja Monica tutustuivat Makasutussa olevaan aasien ja hevosten hyvinvointiin keskittyvään hyväntekeväisyysjärjestö Gambia Horse and Donkey Trustiin. Mukaansa naiset saivat kissoja, jotka on tarkoitus leikata huomenna.


Päivä 2: Kissojen ja koirien sterilisaatioita ja kastraatioita sähkökatkosten keskellä

Makasutusta mukaan otetut kissat pääsivät tänään leikkauspöydälle muiden leikattavien
kissojen sekä koirien lisäksi. Leikkausolosuhteet klinikalla olivat haasteelliset, sillä välineistö ja lääkevalikoima on rajatumpi kuin mihin Suomessa on totuttu. Kun leikkauksia oli saman päivän aikana useita, täytyi välinehuolto ja työjärjestys suunnitella huolella. Suomesta saatuihin lahjoituksiin kuului muun muassa leikkausinstrumentteja ja steriilejä suojia leikkauksia varten. Lisähaastetta työskentelyyn toivat sähkökatkokset sekä se, ettei vettä ollut jatkuvasti saatavilla.


Päivä 3: Turistit keskeisessä roolissa kulkukoirien ja -kissojen hoitamisessa

Päivä alkoi tuttuun tapaan aamukävelyllä hotellista klinikalle. Matkalla Nooran ja Monican seuraan liittyi lauma kulkukoiria. Useilla koirilla oli haavoja ja ulkoloisiin viittaavia iho-oireita. Yksi narttukoira oli viimeisillään tiineenä. Kulkukoirien hoitaminen ei ole aivan yksinkertaista, sillä osalla vapaana kulkevista koirista on omistaja, eikä koiria saa hoitaa ilman heidän suostumustaan. Usein koirien omistajuus on kuitenkin häilyvää, sillä yhdellä koiralla saattaa olla useita ihmisiä, jotka huolehtivat sen ruokkimisesta, mutta josta kukaan ei halua ottaa täysvastuuta.

Kulkukoirien leikkuuttaminen ja hoitaminen vaatii tuntien taustatyötä. Kulttuurierona Suomeen verrattuna korostuu myös aikataulujen suunnittelemisen vaikeus. Klinikalla ei ole tapana tehdä varsinaisia ajanvarauksia, vaan asiakkaat tulevat odottamaan vuoroaan ja eläimet hoidetaan saapumis- tai kiireysjärjestyksessä. Kokemus on osoittanut, että järjestely sopii paikalliseen kulttuuriin paremmin, koska sovituista aikatauluista ei pidetä kiinni.

Kulkukoirien ja -kissojen hoitamisen haasteena on myös se, ettei eläimiä saa helposti kiinni. Yhteistyötä tehdään vapaaehtoisten ja esimerkiksi hotellien kanssa, sillä kulkukoirat ja -kissat viihtyvät usein hotellialueilla, koska turistit ruokkivat niitä. Turisteilla on iso merkitys kulkueläinten hoitamisessa, sillä usein ilmoituksia sairaista eläimistä tulee nimenomaan turisteilta.

Koko matkan ajan klinikalla toipui operaatiosta pienikissanpentu, jolta oli poistettu silmä. Turisti oli soittanut klinikalle ja ilmoittanut nähneensä kissanpennun, jonka silmä oli ollut pahasti vaurioitunut ja tulehtunut. Perjantaina poistimme tikit silmästä ja nimesimme pennun häijyläiseksi, sillä kissalla oli tapana raapia ja purra pennulle ominaiseen tyyliin.

Leikkasimme samana päivänä myös toisen kissanpennun. Pennulta oli tyräytynyt vatsanpeitteiden läpi sisäelimiä, joten tyräportti oli suljettava. Onneksi molemmat pennut selvisivät hyvin nukutuksesta. Nuorten eläinten nukuttamiselle asettaa omat haasteensa muun muassa pieni koko ja fysiologiset eroavaisuudet aikuisiin verrattuna. Nuoret eläimet saattavat olla herkempiä nukutusaineille, mutta aineiden vaikutuksen kesto saattaa olla huomattavasti lyhyempi aikuisiin verrattuna.


Päivä 4:
Kaltoinkohdeltu koira pelastui jalan amputaatiolla

Leikkauspotilaina oli vuorostaan uroskoiria, joiden leikkaaminen on hieman helpompaa. Kastroitavilta uroskoirilta poistetaan kivekset nukutuksessa kivespussien läheisyyteen tehtävän viillon kautta. Uroskoiria leikattaessa ei siis tarvitse avata vatsaonteloa, joten leikkaukset ovat yksinkertaisempia ja paraneminen narttukoiriin verrattuna nopeampaa. Leikkauksen yksinkertaisuuden vuoksi olisikin tehokasta reagoida populaatioiden lisääntymiseen ensimmäisenä uroskoirien leikkuuttamisella. Yksi uros kun saattaa liikkua suurellakin alueella ja astua useamman naaraan lyhyessäkin ajassa.

Yhtä kastroitavista koirista oli hoidettu klinikalla jo aiemmin suuren haavan vuoksi. Ihminen oli lyönyt koiraa viidakkoveitsellä takajalkaan. Haava oli lähtenyt parantumaan, mutta bakteeritulehdus oli päässyt leviämään mahdollisesti luukudokseen asti ja huonon paranemisennusteen vuoksi amputaatio jäi ensisijaiseksi hoitovaihtoehdoksi.

Päivä 5: Vapaapäivä rannalla hevosten kanssa

Sunnuntaina Noora ja Monica rentoutuivat ja viettivät vapaapäivää hevosten kanssa
merenrannalla. He tutustuivat paikallisen tallin toimintaan. Gambiassa käytetään edelleen hevosia tavaroiden kuljettamiseen ja maataloustöihin. Rannikolla matkailijoiden suosimilla hotellialueilla tarjotaan myös ratsastusta. Paikalliset ratsastajat ovat kuin syntyneet hevosen selkään ja rannalla hurjaa vauhtia laukkaavia hevosia tulee vastaan useita. Myös varsat
kulkevat vapaana rannoilla emänsä esimerkkiä seuraten.

Hevosaiheinen vapaapäivä päättyi uintiretkeen hevosen kanssa.


Päivä 6: Viikon viimeinen
asiakas pääsi puraisemaan – onneksi Nooran rokotukset olivat kunnossa

Viimeisenä työskentelypäivänään Noora ja Monica leikkasivat lähinnä koiria. Viikkoa varten varattu nukutusainevarasto alkoi huveta, mikä toi lisäjännitystä leikkauksiin. Lääkkeiden saatavuus Gambiassa on huonoa ja aikaviive pitkä. Monia meillä Suomessa käytettäviä lääkkeitä ei ole saatavilla ja usein on tultava toimeen sillä mitä on tarjolla. Ulkomailta lääkkeiden tuominen on mahdollista, mutta prosessi vaatii paperityötä ja saattaa tulla kalliiksi. Onneksi Monica on kokenut anestesiavalvoja ja seurasi eläinten unta silmä kovana, jotta mahdolliseen nukutusaineen loppumiseen ehdittäisiin reagoida heti.

Päivän viimeinen potilas muistutti siitä, miten tärkeää matkustaessa on suojata itsensä tapaturmilta ja tartuntataudeilta. Kissa, jonka taustoista ei ollut tarkempaa tietoa, pääsi puraisemaan Nooraa ranteesta punnitsemistilanteessa. Kissojen puremat saattavat aiheuttaa ihmisillä vakavia, koko elimistöön leviäviä tulehduksia kissan suussa normaalisti elävien bakteerien vuoksi. Onneksi Nooralla oli rokotukset kunnossa. Myös vapaaehtoinen raivotautirokotus, sillä Gambia kuuluu rabieksen osalta suuren riskin maihin.

Kotimatkalle naiset lähtivät hyvillä mielin, yhtä suurta kokemusta rikkaampina, joskin myös kipeä puremajälki mukanaan.

Kovan onnen kaverista kuoritui ilopilleri oikealla ruualla

Chihuahua Pentti, 5 vuotta, on nyt elämäniloinen ja hyvinvoiva koira, mutta aina näin ei ole ollut. Pentin elämänkaari on ollut värikäs. "Hän on kovan onnen kaveri. Penttiä on käytetty paljon eläinlääkärissä ja hänestä on otettu kaikki mahdolliset kokeet. Muun muassa kasvainta on epäilty", Pentin omistaja Rosa Saranen, 23, kertoo.

Ensimmäisinä elinvuosinaan Pentti oksenteli paljon ja ripuloi verta. "Olin elukasta tosi huolissani, eikä sen hengenlähtökään ollut kaukana."

Kun vakavimmat tautiepäilyt oli suljettu pois, Saranen kokeili puolitoista vuotta sitten lemmikilleen eläinlääkärien suosituksesta Hypoallergenic-koiranruokaa. Ruuasta on poistettu kaikki allergisoivat ainesosat, mutta jätetty tarvittavat ravinteet. Ruuan vaihtamisen jälkeen Pentti on ollut kuin uusi koira. "Kaikki oireet hävisivät tosi nopeasti. Pentti on voinut hyvin, eikä ole joutunut tippaan enää kertaakaan tämän puolentoista vuoden aikana", Saranen iloitsee.

Pentin herkkä ja ärtynyt suolisto on ruokavaliomuutoksen jälkeen vahvistunut. Elämää voidaan satunnaisesti juhlistaa nakinpätkällä.

Saranen hakee Pentin ruuan Kattia Kanssa -eläinlääkäriasemalta Paavontieltä. "Minulle on tosi tärkeää, että saan ostettua ja napattua ruuan mukaani kätevästi omalta paikkakunnalta Saarijärveltä. Moni siunailee, että eikö tuollainen allergiaruoka ole hirveän kallista. Kyllä se ostoshetkellä kirpaisee, mutta ei se ylihinnoiteltua ole. Olen säästänyt eläinlääkärikuluissa pitkän pennin antamalla koiralleni sopivinta ruokaa. Kaikilla on mukava olla, kun koirasta näkee, ettei sitä satu", Saranen sanoo.

Eläinlääkäri Anna Pasanen kertoo, että eläinten ruoka-aineallergiat ja atopia ovat yleisiä. Tyypillisiä oireita ovat ripuli ja erilaiset vatsaoireet. Ruokinta on tärkeä osa sairauden hoitoa. Se vaatii lemminkin omistajalta pitkäjänteisyyttä, mutta on parhaassa tapauksessa todella palkitsevaa.

Kattia Kanssa -eläinlääkäriasema myy Royal Caninin päivittäis- ja erikoisruokavaliosarjojen ruokia esimerkiksi munuaisvioista ja allergioista kärsiville eläimille. Lisäksi valikoimassa on hammasharjoja ja -tahnaa, laadukkaita kynsisaksia, kuumemittareita ja aktivointiruokakuppeja. Tilaamalla saa esimerkiksi nivelrikkoisen koiran lisäravinteita, koirien ihon- ja turkinhoitoon tarkoitettuja shampoita sekä rasvahappolisiä ja koirien omaa maitohappobakteerivalmistetta Caniusta. Valikoimissa on myös kausituotteita, kuten ihania joululahjaideoita omalle lemmikille tai lemmikkikotiin vietäväksi.

Lihapiirakka sohvan uumeniin ja sohva riekaleiksi – lemmikeistämme on moneksi

Rakkaat lemmikkimme, parhaat ystävämme, saavat paljon anteeksi. Sen todistaa Eläinlääkäriasema Kattia Kanssa -valokuvakilpailu, johon kymmenet lemminkinomistajat osallistuivat. Kattia Kanssa pyysi valokuvia ja tarinoita lemmikkien tekemistä tihutöistä, ja toden totta sai niitä. Useissa kodeissa rakkaat karvaturrit ovat pistäneet sisustuksen, huonekalut ja jopa seinät uusiksi. Vähemmän hellältä kosketukselta eivät ole säästyneet pankkitunnukset tai pöydille jääneet paperitkaan.

"Pullea beaglemme Nuka varastelee ruokia sieltä, mihin milloinkin sattuu ylettämään. Hän piilottaa aarteensa sohvaan. Sen uumenista on kaivettu muun muassa kokonainen patonki, lihapiirakka, nakkeja, makkaroita ja jopa munakas", kertoo Miia Manninen.

"Meidän Ruuti käy aina hakemassa sukat ja alushousut kuivausnarulta ja rei'ittää ne", paljastaa Emmi Hiekkavirta.

"Kaksivuotias Snowshoe Snowie innostui vähän virkkaamaan eli levittämään kokonaisen muovikassillisen lankakeriä ja avaamaan ne tehokkaasti sikin sokin yhtä huonetta. Hän myös kaatoi roskiksen, tiputti kaikki vaatteet hyllyltä ja oli oksentanutkin vielä lattialle", muistelee Nina Rimo lemmikkinsä aikaansaannoksia.

"Meidän edesmennyt Nuusku oli erikoistunut sorsa- ja jänismetsästyksen lisäksi kaiken tuhoamiseen. Meni pari nojatuolia, muutama patja, yksi sohva ja lukuisa määrä erilaisia kenkiä. Hän jopa haki naapurista kenkiä, kun kotona oli kengät piilotettu. Niin ihana, mutta niin raivostuttava koira", Marjatta Tenosalmi sanoo.

"Meillä saa kissojen ansiosta remontoida kohta koko talon. Hienosti irtoaa niin tapetit kuin seinävillatkin", Sini Bågman kertoo.

Kattia Kanssa -valokuvakilpailun voittajiksi arvottiin Heli Loberg Uuraisilta ja Sini Bågman Saarijärveltä. Loberg voitti kymmenen kiloa koiranruokaa ja Bågman kolme ja puoli kiloa kissanruokaa. Onnea voittajille!


Kilpailun voittajien kuvat:

Muuta kuvasatoa kilpailusta:

Eläinten viikko: Kattia Kanssa leikkaa 40 kissaa


Eläintenviikon 4.-10.10
kissanleikkaustempaus sai saarijärveläiset liikkeelle runsain joukoin: Kattia Kanssa -asema leikkaa 40 narttu- ja kollikissaa.

Tempauksella on paljon hyviä vaikutuksia niin kissoille itselleen, kissojen omistajille kuin ympäristölle. Ensisijaisena tavoitteena on vähentää kissapopulaatiota, sillä kodittomia kissoja on enemmän kuin hyviä koteja.

Ongelma ei ole silmiinpistävä taajamissa, eikä välttämättä maallakaan, mutta muhii yllättävän monissa pihapiireissä pahana.

"Ongelma on surullisin eläimen kannalta, sillä populaatioissa esiintyy paljon kasvuhäiriöitä, loisia ja virustauteja. Kissa lisääntyy, vaikka se olisi sairas, ja silloin sen koko elämä on suurta kärsimystä", kertoo lemmikkihotelli Tassunpaikkaa Saarijärven Kalmarissa vetävä Heidi Korkeamäki, joka neuvoo ihmisiä tarvittaessa kissapopulaatioasioissa.

Kissojen lisääntyminen käy silmän käänteessä, eikä ole aina tahallista välinpitämättömyyttä kissanomistajilta. Naaraskissa on sukukypsä jo noin 3,5 kuukauden iässä ja voi tämän jälkeen saada kolmekin pentuetta vuodessa. Vapaana kulkeva leikkaamaton kollikissa pystyy astumaan useamman nartun tiineeksi yhden päivän aikana. Näin ongelma kasvaa yhä suuremmaksi.

"Kissanomistajan tulisi huolehtia kolmesta asiasta: rokotusten lisäksi kissan siruttamisesta ja leikkaamisesta", muistuttaa eläinlääkäri Noora Jantunen.

Kolmevuotiaan Tuuli Kyllösen poikakissa nimeltä Minni kastroitiin Kattia Kanssa -eläinlääkäriasemalla syyskuussa. Kastraatio on rutiinitoimenpide, jossa komplikaatioiden riski on pieni. Minnin leikkaus sujui suunnitellusti, turvallisesti ja nopeasti. Todennäköisesti perhe saa leikkauksella apua hakemaansa ongelmaan, Minnin merkkausintoon.

Eläinlääkäri Anna Pasanen tietää muitakin hyötyjä.

"Leikkaaminen rauhoittaa kissan käyttäytymistä ja vähentää karkailua. Narttukissan kiima toistuu 2–3 viikon välein valoisaan aikaan. Silloin kissa on rauhaton, mouruaa ja saattaa karkailla."

Kissojen sterilisaatiot ja kastraatiot tehdään nukutuksessa. Samalla hoidetaan kissan kokonaisterveyttä. Terveydentila tarkastetaan ennen nukutusta ja nukutuksen aikana voidaan leikata vaikkapa takkuja tai hoitaa vaurioituneita kynsiä. Kissa voidaan leikata noin puolivuotiaana.

Kattia Kanssa toteutti kissojen leikkaustempauksen Eläinten viikolla 2018 yhteistyössä lemmikkihotelli Tassunpaikan sekä Keski-Suomen eläinsuojeluyhdistyksen kanssa.

Eläinlääkärin vinkki: Näistä syistä sinun kannattaa leikkuuttaa kissasi:


1. Kodittomien kissojen vähentämiseksi. Kissat lisääntyvät nopeasti ja huomaamatta, vaikka vain käväisisivät pihalla.

2. Kastraatio ja sterilisaatio säästävät kissanomistajien hermoja, sillä leikkaus vähentää
kissan merkkaamista virtsalla sekä saa kissan pienentämään reviiriään ja vähentämään karkailuaan.


3. Ei-toivotut pentueet ja vahva reagointi kiima-aikoina ovat kissalle itselleenkin rasittavia. Leikatut kissat elävät pidemmän elämän ja kiintyvät omistajiinsa leikkaamattomia kissoja lujemmin.

Herra Turpeinen sai nopeasti apua kyyn puremaan ja toipui täysin

Herra Turpeinen, 8, kuuluu siihen onnekkaaseen eläinenemmistöön, joka selviää kyyn puremasta hengissä ja ilman jälkiseuraamuksia. Se edellytti omistajiensa Liisa ja Erkki Lindemanin ripeää toimintaa sekä kaksi käyntiä eläinlääkärissä.

”Herra Turpeinen oli toukokuisena aamuna lenkillä tavalliseen tapaan. Huomasin tiellä yllättäen käärmeen, mutta huomasin liian myöhään, Turpeinen oli jo saanut piston nenäänsä”, Liisa Lindeman muistelee tapahtumia.

Emäntä ja koira olivat parin kilometrin päässä kotoaan. Suositusten mukaan eläimen ei saisi antaa kävellä tai juosta kyyn pistoksen jälkeen, sillä liikkuessa myrkky leviää nopesti eläimen elimistöön. Herra Turpeisen strateginen mitta elopainon osalta on yli 20 kiloa, joten Liisa Lindeman ei saanut napattua koiraansa syliinsä, saati jaksanut kantaa sitä kotiin. ”Loppumatkasta Turpeisen vauhti hiipui ja nenä oli pahasti turvoksissa. Tunnin päästä Turpeinen oli jo eläinlääkärillä, mutta kunto oli heikko. Se pistettiin tippaan loppupäiväksi”, Liisa Lindeman kertoo.

Kaksi viikkoa välikohtauksen jälkeen Herra Turpeinen seisoo terhakkaana ja pirteänä Kattia Kanssa -eläinklinikan hoitopöydällä. Eläinlääkäri Anna Pasanen ajaa oikeasta etutassusta pienen kohdan karvattomaksi ja kaivaa neulan ja ruiskun esille. ”Kerran se vain kirpaisee”, Erkki Lindeman lohduttaa ja rapsuttaa lemmikkiään.

Herra Turpeinen ei ole verikokeesta moksiskaan, ja kohtaaminen kyyn kanssa jää pelkäksi ikäväksi muistoksi. ”Turpeinen on toipunut hyvin, eikä tarvitse jatkohoitoa. Kyyn myrkky on rasite munuaisille, joten verikokeella varmistetaan, ettei munuaisvaurioita ole syntynyt”, Anna Pasanen kertoo.

Epäiletkö, että kyy puri lemmikkiäsi? Toimi näin:

1. Pidä eläin mahdollisuuksien mukaan liikkumattomana, jotta myrkky ei leviäisi.

2. Kyytabletteja ei suositella, koska niiden sisältämä kortisoni saattaa jopa pahentaa oireita.

3. Ota yhteyttä eläinlääkäriin.